Kaavakirja: Elsebeth Günther / Ompele lapselle

Oi onnen päivää! 

Kun olin lapsi, meillä oli kotona kirjahyllyssä tuo vasemmanpuoleinen kaavakirja. Vuosien saatossa kirja säilyi mutta kaavat hävisivät, ja voitte arvata, että pelkillä ompeluohjeilla ei paljoa tee. Sinnikkäästi kuitenkin hillosin kirjaa kaapissa, ja lainailin kirjastosta välillä sitä kaavallista versiota kun halusin ommella jotain. Tietenkään kirjaa ei ikinä saanut silloin kun sitä olisi tarvinnut, tai lapsi ehti kasvaa odottelemaan piirretystä kaavasta ulos ennen kuin sain aikaiseksi ommella siitä mitään. 

(Note to self: Älä koskaan piirrä kaavoja varastoon. Ei toimi.)

Kuinka ollakaan, onni potkaisi ihan hiljattain ja törmäsin Facebookissa myynnissä olleeseen... ehm, viikinkikieliseen versioon kirjasta. Pakkohan se oli ostaa, kun kotomaankielinen käännös oli kerran kaapissa valmiina :D. Uusi kustantaja on tehnyt kirjasta uusintapainoksen, mistä olin vähän yllättynyt. Tämä uusi versio on vuodelta 2006.

(Ja ei, en tiedä onko kirja norjaa vai tanskaa. Veikkaan jälkimmäistä.)

Kirja on todellinen retroaarre. Suhtauduin malleihin varsin epäilevästi vielä 10 vuotta sitten, koska niissä käytettiin niin paljon entistä sielunvihollistani vinonauhaa. Kaikki saumat huolitellaan vinonauhakanttauksella joko sisältä tai ulkoa. Kuulostaa rasittavalta, mutta näyttää tosi hauskalta. (Ja on loppuviimein jopa ihan helppoa.)

Kirjassa on myös paljon varsin monimutkaisen oloisia koristelutekniikoita ja tikkauksia, joita ei nykypäivän vaatteissa näe.

Olen ommellut kirjan kaavoilla ainoastaan hattuja, koska niiden kaavat oli nopea jäljentää kirjaston kirjasta ja kokokin mahtui vielä ompeluhetkellä päähän. Liivihametta olisi kiva kokeilla seuraavaksi.

Tämä aurinkohattu on aivan ihana! Olin vuosikausia todella katkera kaavalehdyköiden katoamisesta, koska rakastin tätä hattua aivan palavasti. Kun vihdoin sain joitain vuosia sitten ommeltua tästä hatun kuopukselle, tuli siitä juuri niin ihana kuin olin kuvitellutkin. (Kuvia en harmi kyllä tähän hätään löytänyt.) Myös kirjan "lentäjälakki" on ihan mainio.

Vaatteita en ole kirjan kaavoilla tosiaan vielä tehnyt, mutta ne mitä olen nähnyt, vaikuttavat olevan lyhyitä ja leveitä. Sortsihaalari aaltohelmoineen näyttää kivalta, mutta niska-haaramitta on pakko tarkistaa.

Tämä kuva nauravasta vauvasta on jäänyt lapsuudesta elävästi mieleen. Tuo huppu näyttää niin hauskalle! Muistan lapsuudesta myös sen, että halusin epätoivoisesti värittää nuo tasokuvat, mutta äiti kielsi. Osa on silti väritetty, hmm...

Kirjasta löytyy retrokaavoja mekkoihin, kylpytakkimekkoon, haalareihin, takkeihin ja jakkuihin, ruokalappuihin ja jopa kenkiin. Kokoskaala vaihtelee vähän mallin mukaan.

Olen niin iloinen, että sain tämän vihdoin omaksi kaavoinen kaikkineen! Nyt vain kiireesti ompelemaan, ennen kuin ovat kaikki pieniä...

Huomenna on Vaatteiden Yö!

Vaatteiden Yö on kiva nettivaatekauppojen järjestämä tarjoustapahtuma, joka järjestetään aina silloin tällöin vuodessa. Perinteeseen kuuluu, että Yön ajankohtaa ei voi ennustaa, ja se tuleekin aina kun sitä vähiten odottaa.

Käy liittymässä tapahtuman FB-ryhmään, niin pääset tutustumaan mukana oleviin yrityksiin. Sivun kautta pääset myös tutustumaan yrityskohtaisiin tarjouksiin, aktiviteetteihin ja kilpailuihin sitten, kun ne julkaistaan.

Poutapukimo on mukana Vaatteiden Yössä ensimmäistä kertaa - tuuthan ostoksille :)?

Kulissien takaa: Tuotekuvat pikkubudjetilla

Oletteko koskaan miettineet, miten tuotekuvia otetaan? Miten kuviin saadaan tasaisen valkoinen tausta ja neutraali valaistus, ja miten ne saataisiin ihan perusbloggaajan resursseilla - ilman satojen eurojen studiovaloja ja taustakankaita?

Aion nyt kertoa yhden tavan, jota itse juuri testimielessä kokeilin :). Aivan ilmainen keino tämäkään ei ole, sillä perusvarustuksena on oltava hyvä kamera ja edes jonkinlainen kuvankäsittelyohjelma. Kuvankäsittelyltä tosin vaaditaan sitä vähemmän, mitä paremmin suorittaa lavastuksen ja määrittää valaistuksen/valotuksen.

Tälle kuvalle tarvinnut tehdä paljoa. Poistin polvesta healing brushilla pikku skraadun, mutta muuten pääsin vähällä.

Mutta jos nyt oletetaan, että omistat perus järkkärin ja osaat käyttää Lightroomia ja/tai Photoshopia, niin saat hyviä kuvia aikaan aika helposti. (Kokemus on tosin suotavaa tässäkin, sillä jossain määrin täytyy tietää mitä tekee.)

Tarvitaan:
- Ulkona oleva kuvauspaikka. Joku sellainen, mihin ei paista suoraan aurinko, mutta valoa heijastuu ympäriltä riittävästi. Jyrkkiä varjoja ei saa kuvaan jäädä, mutta hennot luonnolliset varjot ovat ihan suotavia.
- Seinä, johon voi kiinnittää taustan ja tasainen alusta sen edessä.
- Taustakangas tai -paperi. Itse tykkään paperista, koska sitä ei tarvitse silittää ja se asettuu paikalleen helpommin. Paperiksi käy esim. hyvinvarustetuista ompelutarvikeliikkeistä saatava metrin levyinen rullapaperi.
- Tyyni ilma, niin ettei tausta lentele ympäriinsä.

Mitä leveämpi paperi, sen vähemmän retusoitavaa isoihin kuviin tulee. Pienille kohteille riittää pieni paperi. Paperi ripustetaan niin, että se ylettyy seinältä pehmeästi kaartuen lattiatasoon saakka, niin että se peittää koko kuvapinta-alan ja kohde mahtuu sen päälle.

Ja siinäpä ne perusseikat ovatkin.

Itse otin nämä kuvat ulkona, piharakennuksen rappusilla. Kiinnitin kaksi paperia nastoilla oveen ja seinään ja yritin pitää väliin jäävän sauman pienenä. Nostin lapset paperille seisomaan, ohjeistin ja räpsin kuvia.

Kamerasta katsottuna näytti siltä, että sain aikaan pelkkää sutta :D, sillä sauma irvisteli todella rumasti ja tuulen mukana paperille lenteli roskia. Pyöräytys Lightroomissa, annos healing brushia ja muita säätöjä korjasi kuitenkin vikoja ihan kivasti. Ei ehkä aivan täydellisiä tuotekuvia, mutta ihan käyttökelpoisia kuitenkin.

Pro meininkiä!

Kuvan ulkopuolelle jäi kasa autonpesutarvikkeita :D

Tällä keinolla saa helposti ihan mukavan näköisiä, rauhallisia tuotekuvia esimerkiksi blogiin tai vaikka nettikirppiksille - kokeilkaa ihmeessä!

Tähän kuvaan jäi taustalle pieniä epätasaisuuksia, mutta koska käyttökohde oli tekstiä sisältävä cropattu banneri, en tuhlannut aikaani niiden poistamiseen. Lopullisesta kohteesta jälkiä ei huomaa. (Paitsi tuon pikku pisteen vasemmalla... heh.)

Kurkkaa täältä, miltä valmis bannerikuva näyttää! Kuvan sukat ovat -15% tarjouksessa.

Helppo kimonomekko & ohje!

Törmäsin joskus talvella Pinterestissä helppoon zero waste-henkiseen mekkoon, jonka kaava on tehty ilmeisesti 70-luvulla. Mekko kuitenkin unohtui nopsaa, koska oli talvi eikä sopivaa kangastakaan ollut kaapissa. Viime perjantaina sain kuitenkin kangaspainosta puotiin myyntiin uuden kankaan, ja tiesin samantien, mitä siitä tulisi.

Kimono. Tämä kuosi on ihan kimono!

Tuumasta toimeen. Alkuperäinen ohje on ranskaksi, jota totuuden nimessä en osaa oikeastaan yhtään. Kummasti nuo termit kuitenkin aukesivat, kun tekstiä tarpeeksi tavasi... ja eipä tämän tekemiseen periaatteessa tarvitsekaan muuta kuin tuon kaavakuvan.

Tein tästä sitten samalla vaivalla kokonaan suomenkielisen version, joka ei ole kyllä ihan yksyhteen alkuperäisen kanssa, vaan vähän omalla tavallani tehty. Kaavakuvaa tutkaamalla selviää paljon, joten kannattaa jättää nämä ohjeet ainoastaan taustatueksi. (Eikä vähiten siksi, että ne eivät välttämättä ole maailman selkeimmät...heh.)

Tämä mekko on kaiketi n. kokoa 38, mutta malli on tosi väljä.

Etukappaleen leveys on 2 x 45cm, takakpl leveys 90cm. Kuva ei ole mittasuhteessa!

Leikkuu

1. Varaa kangasta 2 kertaa mekon pituuden verran + helmakäänne. Itse käytin n. 2 metriä kangasta, eli mekon pituus on about metrin. Pituutta ei ole merkitty kuvaan, koska sen voi jokainen määritellä itse.

2. Tee kankaalle merkinnät piirroksen mukaisesti. Merkinnät voi tehdä liidulla, nuppineuloilla tai leikata suoraan, kuten itse tein. Paperikaavankin voi halutessaan piirtää, jos siltä tuntuu.

Kappaleen leveys on 90 cm (45cm/etukpl puolikas) sisältäen varat ja käänteet, joten normileveän kankaan reunaan jää pitkä hukkapala. Jos hukkapala ei innosta, niin olkapäälle voi tehdä sauman, jos siitä on apua. Seuraavassa postauksessa kerron, mitä tein omasta ylijäämäpalastani :).

3. Leikkaa kangas merkintöjen mukaisesti. Merkitse kainalon kohta ja pääntiehalkion avautumiskohta esim. hakkimerkeillä kankaaseen. Nämä hakit yhdistetään toisiinsa sitten, kun sivusaumat ommellaan yhteen, eli pääntien avautumiskohdat tulevat päätymään vastakkaisten puolten kainaloon.

Kuulostaa todella yksinkertaiselta, eiksjuu ;D.

Tässä mallissa on hyvin avonaiset kädentiet, ja alla onkin hyvä olla toppi tai muu vaate suojana. Vaihtoehtoisesti kädentiet voi kokeilla ommella pienemmiksi kunhan muistaa, että liikkuvuus vähän kärsii silloin. Avonaisten kädenteiden vuoksi tämä mekko on oletettavasti kuitenkin todella hyvä imetysvaate! Hiha näyttäisi laskeutuvan juuri sopivasti niin, että mitään ylimääräistä ei vilku. En ole kuitenkaan testannut asiaa käytännössä.

4. Muotoile pääntie ja niska saksilla sopivasti kaareviksi niin, että linja on kaunis ja jyrkkiä mutkia ei jää. Kaari voi olla n. 2-4cm syvä hartialinjasta takakappaleelle päin.

Ompeleminen

Piirroksessa kantattavien/käännettävien reunojen kohdat on merkitty vihreällä.

5. Pääntien ja miehustan reunan huolittelu: Käännä keskiedessä olevasta pääntiehalkion hakista alkaen taite pääntien ympäri, ja takaisin alas toisen puolen pääntiehakkiin. Käytä kaksoisneulaommelta tai muuta vastaavaa. Jos taittaminen ei luonnistu, niin reunan voi huolitella myös kaitaleella.

6. Hihansuiden ja irtonaisten  sisäreunojen huolittelu: Tee reunaan kapea taite takakappaleen hakkimerkistä etukappaleelle päin ja tikkaa päältä kaksoisneulaompeleella. Takakappaleen sivun alaosa jää huolittelematta hakista alaspäin, koska se ommellaan yhteen etukappaleen keskiedun kanssa.

7. Yhdistä sivusaumat ompelemalla A-keskietureuna vastaavaan A-reunaan takakappaleella. Tee samoin B-reunoille. Kohdista hakkimerkit ja ompele.

Tässä vaiheessa olo on kieltämättä vähän Escher, mutta kappaleet voi aina neulata yhteen ja sovittaa ensin ennen ompelua :D.

8. Käännä helmataite ja ompele.

9. Ompele vyö. Leikkaa yksi n. 20x140cm kokoinen pala kangasta, ja ompele se putkeksi. Käännä putki oikeinpäin ja päärmää päät. Siistimmän vyön saat, jos teet sen kääntöaukollisena. Aukko jää piiloon etukappaleen ja vyön väliin.

10. Kiinnitä vyö etukappaleeseen haluamallasi tavalla. Itse ompelin joustavalla suoraompeleella suorakaiteen vyön päältä, sen reunoja seuraten.

11. Tadaa, kimono on valmis!

Jos tuntuu siltä, että mekkoa pitää asetella liikaa päällä, tai että se ei pysy niin kuin haluaisit, niin kannattaa ommella sisäpuolelle strategisiin kohtiin sitomisnauhat tai nepparit. Etukappaleiden helmat viettävät lunnostaan keskietua kohti, ja jos asia häiritsee, niin kannattaa tehdä jokin kiinnitysmekansimi kainaloon asiaa korjaamaan. Itse tykkäsin, että helman epäsymmetria on pelkästään kiva juttu.

No niin, ja sitten vain tekemään! Jos ohje on aivan hepreaa, eikä taivu ranskaksi eikä suomeksi, niin kiekaise kommenttiboksiin kysymys - jeesaan kyllä.

Ja koska bisnestäkin pitää pyörittää niin tiedoksi, että kuvan 100% kotimainen kangas on vielä hetken -15% alessa! Kokemuksesta voin kertoa, että tämä materiaali tuntuu helteellä mahdottoman mukavalta mekoissa ja muissa hulmuilevissa jutuissa.

Alkuperäinen ohje ja inspiskuvat ovat Madame  Capucinen blogista.