Taskutunika tytölle

Tämä lasten Ottobren Flycatcher-kaava on kummitellut kauan takaraivossani vaatteena, joka on aivan pakko joskus tehdä. Kaava on aivan kertakaikkisen ihana, ja kaikki versiot joita olen tästä nähnyt muiden ompelemana, ovat olleet tosi kauniita. Loistava kaava, siis.

Puodin puolelta oli jäänyt jostain projektista yli pieni hukkapala Helmipilvet-trikoota, ja palan osuessa käteen kankaita järjestellessä oli melko päivänselvää, mihin sen käyttäisin. Kaveriksi kaappasin Poppanavakan laadukkaan puuvillamodaalisekoitteen (sävy Auringonkukka), ja mainio kesävärikombo olikin sitten siinä!

Aika ihana ja huoleton vaate, kelpuuttaisin mallin itsellenikin. Saattaa olla, että syksyn tullen on aivan pakko tehdä tästä myös pitkähihainen versio.

Tykkäsin, että tämä malli oli tosi helppo ja nopea tehdä taskuista huolimatta. Parasta kuitenkin on se, että tunikan saaja itse on ihan pähkinöinä, eikä paitaa saisi oikein laittaa edes pesuun ilman tarkkaa kuvausta siitä, koska se on taas käyttövalmiina :D.

Keltainen pellavamekko

Ostin joitain vuosia sitten Marimekon ysmyistä keltaista pellavaa, ajatuksena tehdä sohvatyynyihin päälliset. Saatuani kankaan käsiini tajusin, että olisi pyhäinhäväistys tehdä näin ihanasta ja ohuesta pellavasta jotain tylsiä tyynynpäällisiä - varsinkin, kun meidän sohvatyynyt viettävät 90% ajastaan lattialla lasten leikeissä... Keltainen väri kuitenkin vähän jarrutti vaateajatuksia, joten kangas päätyi kaappiin odottelemaan parempia aikoja. Ehdin jo tuomita hutiostoksi koko rievun, kunnes ompelin itselleni tuon edellisessä postauksessa nähdyn paidan ja tajusin, että keltainen ei ole huono väri vaatteessakaan!

Aika mahtavaa oikeastaan, koska nyt mun ei tarvitse vain tyytyä kuorruttamaan kotia keltaisella :D, vaan voin myös pukeutua siihen. Keltainen on ihan mahtava väri, se piristää, voimaannuttaa ja tekee iloiseksi!

Kaavan nappasin inhokkiburdasta, jonka kaavoista vähän räkytin edelliskerralla... tällä kertaa kaks-neliöö ja surautus -mentaliteetti kuitenkin palveli tarkoitustaan, sillä halusin jotain mahdollisimman puhdaslinjaista ja simppeliä. Kangasta myös oli vain yksi hikinen metri, joten mitään ihmeellisiä kikkailuja ei voinut harrastaa. (Mistä tulikin mieleeni, että miksi, oi miksi, mä tilaan aina vain yhden metrin kangasta?! Eihän se riitä aikuisen vaatteeseen juuri koskaan...)

Alunperin kaava oli äärimmäisen käytännöllinen (not!) napatoppi, jonka kädentiet ulottuivat vyötärölle saakka. Kaavassa oli kuitenkin nätti selkäpuoli ja pääntie, joten päätin antaa sille mahdollisuuden.

Leikkasin kankaan niin pitkälti ja leveälti kuin sitä riitti, ja sain aikaan ihan mukiinmenevän A-linjaisen mekkoaihion. Seuraavaksi kanttasin pään- ja kädentiet vain todetakseni, että ei istu, ei millään. Lörpöttää vaan, ja hihasta näkee napaan asti. Luonto ei millään antanut periksi purkaa kanttauksia, joten otin sivusaumoista reilusti sisään, ja ylös kainaloista. Lisäsin vielä (kanttausten päälle, soo soo) rintamuotolaskokset, ja tulihan tästä vihdoin pidettävä.

Ehkä vähän frankenstein, mutta se on Burdan vika. Nih.

Burda Easy V/S 2015

Aika kivan kesämekon sain silti, vaikkei nyt ihan kerralla putkeen mennytkään. Vyöksi sitaisin pitsinauhan, mutta ihan hyvin pärjäisi ilmankin. Kuvasta näkee, että skippasin tuon takakappaleen sitomisnauhan kokonaan. Sitä ei istuvuuden tarkia tarvitse, ja pääntie on mielestäni kauniimpi ilman sitä.

Epolettipaita ilman epoletteja

Päätin tuossa kevättalvella, että en bloggaa sanaakaan ennen kuin kolme ison mittakaavan Erittäin Tärkeää Asiaa on hoidettu pois päiväjärjestyksestä.

No, tärkeistä asioista kaksi on hoidettu. Totesin tässä kolmatta tehdessäni, että seuraavat Erittäin Tärkeät Asiat ovat jo jonossa odottamassa, eikä koko järjestelyssä tunnu enää olevan kauheasti järkeä. Pakko kai se on uskoa, että yrittäjällä on ihan jatkuvasti jotain "erittäin tärkeää" meneillään, eikä se jokin lopu tekemällä. Jos haluaa aikaa itselleen, on se aika vain otettava.

Niinpä sitten otin aikaa, ja Kankaiden Yön iloisten fiilinkien jälkimainingeissa ompelin itselleni  paidan oman puodin kankaasta. Ja voi kuulkaa, kun siitä tulikin kiva!

Olin arastellut vähän tätä keltaista väriä, sillä vaikka keltaisesta kovasti pidänkin, en välttämättä pidä siitä omissa vaatteissani. Sattui kuitenkin niin onnellisesti, että tämän kankaan lempeä keltainen sävy tuntuu yllä juuri oikealta! Ja tuo 100% puuvillainen kangaslaatu soveltuu ominaisuuksiltaan mainiosti tämmöiseen väljälinjaiseen vaatteeseen.

Kaava on nimeltään "Top with epaulettes", ja se on japanilaisesta kaavakirjasta nimeltä "She wears the pants". (Kirjan alkuperäinen nimi on "She has a mannish style". Ei varsinaisesti ihmetytä, että nimi on vaihdettu :D)  Omistamistani muista japanilaisista kaavakirjoista tämä poikkeaa siinä mielessä, että tässä kirjassa on perinteisiin mekkoihin verrattuna hitusen modernimpia kaavoja ja jännempiä siluetteja. Understated never looked so cool, sanotaan sisäkannessa.

Paitakaavasta tuli välitön suosikki, sillä se muistuttaa hyvin paljon erästä Samujin laatikkolinjaista trikoopaitaa, josta pidän aivan erityisesti. Epoletteja en tähän paitaan laittanut, sillä alkuperäisenä ajatuksena oli korvata ne pitsisuikaleilla. Kävi kuitenkin niin kuin yleensä käy, että unohdin koko mahtavan suunnitelman samantien kun istahdin saumurin ääreen. Tuli sitten epolettipaita ilman epoletteja - mutta ihan hyvä tämä on näinkin.

Tein kirjan isoimman koon, joka vastaa kai meikäläisten kolmekasia, mutta hartialinja jäi silti vähän kapeaksi. Hihoissa oli myös ennätysmonta hakkimerkkiä, joissa menin tietty sekaisin ja sen  näkee kyllä jos osaa katsoa. En ole turhantarkka omissa ompeluksissani, joten tämä kelpaa mulle vioista huolimatta. Hartialinja onnistuisi fiksata kaavaan helposti, mutta veikkaanpa että tyydyn vain leikkaamaan ensi kerralla kappaleet vähän kauempaa taitteelta ja kaventamaan vyötäröä.

Tässä toinen kiva paitakaava, jossa loimusamettikin on saatu näyttämään hyvälle.

Noista kaavakirjoista voisi kyllä turista vaikka kuinka, ja ainesta olisi moneen postaukseen. Olen ihan hurahtanut japanilaisiin kaavoihin - tai kaavakirjoihin yleensäkin - sillä niissä on monesti paljon käyttökelpoisempia vaatemalleja kuin esimerkiksi ylityöstetyissä ja järjestään aina ihan övereissä Burda-kaavoissa.

Burdan kaavoja on imho tasan kahta sorttia: järisyttävän monimutkaisia ja ysärihenkisiä juhlavaatteita tai kahdesta neliöstä kasattuja suorakulmiovaatteita... ja näistä sitten on sorvattu lehden täytteeksi kahdeksan "muunnelmaa", joissa on erona ainoastaan erimittaiset helmat :D.