Ihana huivi & uuden vuoden päätökset

Huivi ja muut kaltaisensa löytyvät nyt puodista, klik! 

Vuodenvaihde on loistava hetki uudistuksille, ja silloin on myös jotenkin keskimääräistä hyväksyttävämpää pyörtää päätöksiä ja tehdä uusia, parempia. Voi ikäänkuin kääntää takkinsa sillä verukkeella, että kun tää puoli nyt vaan on nätimpi.

Itse en ole enää vuosiin tehnyt niitä varsinaisia lupaus-lupauksia uudelle vuodelle (muuta kuin ehkä vitsillä), sillä pelkkä simppeli päättäminen on paljon mukavampaa. Lupaus jää aina jonnekin hämärän rajamaille odottamaan täyttymystään, kun taas päätös tehdään heti, eikä siitä voi venkoilla. Tehty mikä tehty, so to speak.

Omat päätökseni koskevat lähinnä verkkokauppaa ja tätä blogia, ja suuntia joihin aion molempia tänä vuonna viedä. Olen tehnyt tasan kaksi päätöstä:

1. Ihan ekanakin aion muuttaa tätä blogia sisällöltään monipuolisemmaksi. Ja kyllä, olen pyhästi päättänyt myös postata useammin. Haluan, että blogi on oleellinen osa sitä yrityspresenssiä, mitä netissä välitän. (Ja kyllä juu, osasyynä on sekin että olen kirjoitellut blogia nyt tasan kymmenen vuotta, enkä ilmeisesti vaan osaa lopettaa.)

2. Tokana, vaan ei yhtään vähäisempänä, aion panostaa verkkokaupan puolella yhä enemmän kotimaisuuteen ja siihen ydinosaamiseen, mitä parhaiten osaan - eli vaatteen valmistukseen ja suunnitteluun. Tämä taas tarkoittaa sitä, että ulkolaisesta tavarasta ja lifestyle-konseptista on pakko luopua, tai ainakin on muunnettava sitä selkeästi kotimaiseen muotoon.

On nimittäin ihan pakko hyväksyä se tosiasia, että oma vaatemerkki on ykkösprioriteetti ihan kaikessa, sen vain on oltava. Muuten se kilpailee huomiosta ja näkyvyydestä jopa omassa verkkokaupassaan. Ja olen myös vähän väsynyt siihen, että joskus ulkopuoliset tahot mainostavat kaikkia kauppani tuotteita kotimaisiksi, vaikkeivät ne sitä ole. En halua kunniaa asioista, jotka eivät minulle kuulu.

Siinäpä ne, kaksi suurinta. Kyllä niiden parissa saa muutaman työtunnin ähertää :D

Hyvää vuoden alkua kaikille blogin lukijoille!

Poutapukimon tuotteiden kokoluokituksesta

Poutapukimo myy pääsääntöisesti kahta vaatelinjaa: omaa Pouta-mallistoa ja muita merkkejä. Kaikki myymämme tuotteet pyritään pitämään "eksklusiivisina" ja sellaisina, ettei niitä löydy muualta.

Tämä aiheuttaa luonnollisesti sen, että kaikki  mitä kaupassamme myydään, on suurelle yleisölle melko tuntematonta. Vaatteiden suhteenhan tämä on hyvä asia, sillä ei ole juuri tylsempää kuin kauppa, joka myy samaa kuin naapuri. Vaatteiden kokoluokituksen kannalta ollaan kuitenkin tuntemattomalla alueella.

Miten nämä vaatteet oikein istuvat? Miksi joillakin vaatteilla on ihmeelliset kokomerkinnät? 

Antakaas kun kerron.

Pouta-malliston vaatteet ovat lajinsa pioneereja. Niillä ei ole vertailukohtaa aiemmissa mallistoissa, koska aiempia mallistoja ei ole. Tämä tarkoittaa sitä, että niiden mitoituksessa saattaa olla heittoja, joita tarkistellaan sitä mukaa kun vaatteita myydään ja palautetta saadaan. (Se palaute, se on kuulkaa tärkeää!)

On esimerkiksi huomattu, että mallistomme vaatteet ovat pienenpuoleisia. Asia lisättiin vaatteiden tuotetietoihin heti, kun se huomattiin. On myös käytössä huomattu, että jotkut asiakkaat saattavat haluta ostaa Viipula-tunikasta (jota rakastamme palavasti, btw) kokoa isomman vaatteen siksi, koska pitkäselkäisillä lapsilla saattaa vyötärömittaisen vaatteen alta vilkkua napa, jos ei alla ole toista paitaa.

Onni onnettomuudessa on se, että Viipula on malliltaan sellainen, että siitä voi ihan hyvin ottaa isomman koon. Hihatkin ovat vajaamittaiset, joten ne eivät ole isommassa koossa liian pitkät.

Toisin sanoen, kehitämme mallejamme aivan jatkuvasti, ja avuksi siihen tarvitsemme tietystikin sitä palautetta :).

Entäs ne muut tuotemerkit? Tällä hetkellä meillä on puodin puolella myynnissä kulttimainetta söpöydellään niittäneitä korealaisvaatteita. Niitä ei pidä alkuperämaastaan huolimatta sekoittaa mihinkään huonolaatuiseen alibabakrääsään, sillä vaatteiden laatu yllätti meidätkin, kun niitä testimielessä myyntiin tilattiin. Keräämme näistäkin vaatteista jatkuvasti käyttökokemuksia ja laajennamme valikoimaa. Etsinnässä on vastaavantyyppisiä vaatemerkkejä EU:n sisältä.

Tuotteet ovat kalliinpuoleisia, koska ne ovat kotimaassaan luksusmerkkejä, ja äärettömän söpöillä vaatteilla on oma hurjan iso kannattajakuntansa maailmalla. Suomeen näitä vaatteita on aika vaikea saada, mutta nyt niitä saa - meiltä <3. Toivomme, että tykästytte näihin yhtä kovasti kuin me!

Korealaisten vaatteiden kokoluokitukset ovat erilaisia kuin meillä täällä pohjolassa. Lapset ovat lähtökohtaisesti pienempiä, eikä ikävuosittain merkittyihin kokoihin voi luottaa siksikään, koska korealaiset laskevat ikänsä eri tavalla kuin me. (Aika hassua!) Tämän lisäksi esiintyy vielä merkkikohtaista vaihtelua.

Olemme pyrkineet ilmoittamaan joka vaatteen kohdalla sen lähimmän vastaavaan suomikoon. Vaatteen koko on ilmoitettu laittamalla alkuperäinen, vaatteeseen merkitty ikävuosikoko sulkeisiin ja arvioitu suomikoko siihen perään, esim. näin:

Koko: (9) 110/116

Tähän mennessä on tullut huomattua, että esim. housuissa koot ovat pienempiä kuin paidoissa, ja sen vuoksi ylä-/alaosien alkuperäiskokoja ei oikein voi verrata keskenään.

Kannattaa aina - ihan aina - jos epäilyttää, ottaa yhteyttä asiakaspalvelun sähköpostiin. Otamme teille tosi mielellämme esimerkiksi mittoja vaatteista ja heittelemme vaikka kärrynpyöriä jos pyydätte ;D. 

Tämmöisiä mietteitä tänään. Ihanaa talvipäivän jatkoa teille!

Kuka mun nimi on?

Uutta blogia aloitellessa on jotenkin hirvittävän vaikea päästä alkuun. On niin paljon kerrottavaa, mutta kaikkea ei voi kerralla sanoa. Pakko siis edetä pikkuhiljaa ja avata asioita sitä mukaa, kun ne eteen tulevat.

Ajatus kerrallaan.

Tässä äskettäin varaillessani pöytäpaikkoja joulumarkkinoille aloin miettiä käsityöläisyyden käsitettä. Varauslomakkeessa nimittäin kysyttiin, haluanko pöydän alkutuottajien vai käsityöläisten osastolta. Vaikea kysymys, koska olen kai vähän kumpaakin. Ja toisaalta en kumpikaan, en puhtaasti.

Materiaali, josta tuotemerkkini vaatteet tehdään, on kangas, jonka printin olen piirtänyt omin käsin. Olen siis alkutuottaja - vai olenko? Kangasta en tokikaan ole itse kutonut, vaan se on tehty suomalaisessa neulostehtaassa.

Tuotteitakaan en ole muutamaa poikkeusta lukuunottamatta ommellut itse, vaan ne tehdään alihankintana. Missä vaiheessa siis lakkaan olemasta käsityöläinen, ja mikä se seuraava nimike on?

Myyjä? Kauppias? Suunnittelija? Kaikki kovin ympäripyöreitä nimikkeitä. Tähän asti olen kysyttäessä vastannut olevani vaatetusalan yrittäjä, tai että omistan lastenvaatemerkin. Jälkimmäinen kuvailee toimintaani parhaiten, mutta se ei oikein käänny ammattinimikemuotoon. Lastenvaatemerkinomistaja? Juu. Ei.

Olen ollut yrittäjä vasta niin vähän aikaa, että on varmaan aivan loogistakin vielä hakea omaa paikkaansa nimikeviidakossa. Vaikuttaa myös vähän siltä, ettei tätä toimintaa voi millään edes mahduttaa yhden tittelin alle, varsinkin kun olen edellämainittujen lisäksi myös oman firmani tiedottaja, valokuvaaja ja graafikkokin, ainakin tiettyyn pisteeseen. Verkkokaupan onneksi tekee joku muu!

Palkkatyöläiselle ammatti-identiteetti annetaan ylhäältä. Yrittäjä joutuu sorvaamaan senkin itse. Mikä on kyllä oikeastaan - tarkemmin ajateltuna - juuri se syy, miksi tähän homman loppuviimein ryhtyikin. Mitenkään erityisen yksinkertaista se ei ole.

Tämmöisiä ajatuksia tämän sateisen perjantain alkuun. Kalenteri on pullollaan taskeja tällekin päivälle, joten taidanpa nyt hyökätä niiden kimppuun.

Hyvää viikonloppua!