Epolettipaita ilman epoletteja

Päätin tuossa kevättalvella, että en bloggaa sanaakaan ennen kuin kolme ison mittakaavan Erittäin Tärkeää Asiaa on hoidettu pois päiväjärjestyksestä.

No, tärkeistä asioista kaksi on hoidettu. Totesin tässä kolmatta tehdessäni, että seuraavat Erittäin Tärkeät Asiat ovat jo jonossa odottamassa, eikä koko järjestelyssä tunnu enää olevan kauheasti järkeä. Pakko kai se on uskoa, että yrittäjällä on ihan jatkuvasti jotain "erittäin tärkeää" meneillään, eikä se jokin lopu tekemällä. Jos haluaa aikaa itselleen, on se aika vain otettava.

Niinpä sitten otin aikaa, ja Kankaiden Yön iloisten fiilinkien jälkimainingeissa ompelin itselleni  paidan oman puodin kankaasta. Ja voi kuulkaa, kun siitä tulikin kiva!

Olin arastellut vähän tätä keltaista väriä, sillä vaikka keltaisesta kovasti pidänkin, en välttämättä pidä siitä omissa vaatteissani. Sattui kuitenkin niin onnellisesti, että tämän kankaan lempeä keltainen sävy tuntuu yllä juuri oikealta! Ja tuo 100% puuvillainen kangaslaatu soveltuu ominaisuuksiltaan mainiosti tämmöiseen väljälinjaiseen vaatteeseen.

Kaava on nimeltään "Top with epaulettes", ja se on japanilaisesta kaavakirjasta nimeltä "She wears the pants". (Kirjan alkuperäinen nimi on "She has a mannish style". Ei varsinaisesti ihmetytä, että nimi on vaihdettu :D)  Omistamistani muista japanilaisista kaavakirjoista tämä poikkeaa siinä mielessä, että tässä kirjassa on perinteisiin mekkoihin verrattuna hitusen modernimpia kaavoja ja jännempiä siluetteja. Understated never looked so cool, sanotaan sisäkannessa.

Paitakaavasta tuli välitön suosikki, sillä se muistuttaa hyvin paljon erästä Samujin laatikkolinjaista trikoopaitaa, josta pidän aivan erityisesti. Epoletteja en tähän paitaan laittanut, sillä alkuperäisenä ajatuksena oli korvata ne pitsisuikaleilla. Kävi kuitenkin niin kuin yleensä käy, että unohdin koko mahtavan suunnitelman samantien kun istahdin saumurin ääreen. Tuli sitten epolettipaita ilman epoletteja - mutta ihan hyvä tämä on näinkin.

Tein kirjan isoimman koon, joka vastaa kai meikäläisten kolmekasia, mutta hartialinja jäi silti vähän kapeaksi. Hihoissa oli myös ennätysmonta hakkimerkkiä, joissa menin tietty sekaisin ja sen  näkee kyllä jos osaa katsoa. En ole turhantarkka omissa ompeluksissani, joten tämä kelpaa mulle vioista huolimatta. Hartialinja onnistuisi fiksata kaavaan helposti, mutta veikkaanpa että tyydyn vain leikkaamaan ensi kerralla kappaleet vähän kauempaa taitteelta ja kaventamaan vyötäröä.

Tässä toinen kiva paitakaava, jossa loimusamettikin on saatu näyttämään hyvälle.

Noista kaavakirjoista voisi kyllä turista vaikka kuinka, ja ainesta olisi moneen postaukseen. Olen ihan hurahtanut japanilaisiin kaavoihin - tai kaavakirjoihin yleensäkin - sillä niissä on monesti paljon käyttökelpoisempia vaatemalleja kuin esimerkiksi ylityöstetyissä ja järjestään aina ihan övereissä Burda-kaavoissa.

Burdan kaavoja on imho tasan kahta sorttia: järisyttävän monimutkaisia ja ysärihenkisiä juhlavaatteita tai kahdesta neliöstä kasattuja suorakulmiovaatteita... ja näistä sitten on sorvattu lehden täytteeksi kahdeksan "muunnelmaa", joissa on erona ainoastaan erimittaiset helmat :D.