Uuden ja menneen vuoden kujeet

Vuosi vaihtui, ja ulkona paukkuu ihan oikea pakkanen varmaan ensimmäistä kertaa koko talvena. En fanita talvea mitenkään erityisesti, mutta tämä harvinaisen pimeä ja märkä sää on kääntänyt mielipidettä ihan aavistuksen verran siihen suuntaan, että ehkä, ehkä pakkasella ja lumellakin on sijansa maailmassa. Ääripäät ovat aina ihan yhtä hanurista, oli sitten kyse säästä tai mielipiteistä.

Vuoden vaihteeseen kuuluu ainakin Facebookin uutisvirtaa seuratessa ilmeisen oleellisesti tietynlainen retrospektiivisyys ja tulevan suunnittelu. Olen itseni analysoinnissa aika huono, mikä johtuu oletettavasti siitä, että luonteeni on aika yksioikoinen - suorassa viivassa ei ole kauheasti analysoitavaa. Ajattelin nyt kuitenkin yrittää.

Viime vuonna tähän aikaan seisoin yhdenlaisen jyrkänteen reunalla. Takana oli tuttu ja turvallinen työura, jossa ei varsinaisesti ollut mitään vikaa, mutta kaipasin enemmän haastetta elämääni. Halusin tehdä sitä, mihin olin koulutuksen hankkinut ja minkä olin kutsumuksekseni aina kokenut.

Vaatemyyjästä vaatteen tekijäksi. Valmistuskaaren loppupäästä sen välittömään alkuun. Päässä risteli pelkoa, jännitystä ja epävarmoja ajatuksia, mutta jostain syystä se kuuluisa emmäpystytähän ei koskaan kuulunut niihin. (Se löysi tiensä ajatuksiin vasta paljon myöhemmin.) Tässä hommassa epäilemättä tarvitaankin juuri sitä - rajatonta luottoa itseensä ja siihen, että tippuu aina jaloilleen.

Henkinen puoli ei ollut ongelma. Halusin perustaa yrityksen ja tein sen. Siinä se vuosi sitten kuluikin, ja nopeasti.

Mukavinta kuluneessa vuodessa oli kaikki ne mahtavat asiat, mitä sain tehdä ja oppia, ja ihmiset joihin sain tutustua. Hulluinta oli kutsua työksi jotain, mikä ei tuntunut työltä ollenkaan, ainakaan ihan aina. Vaikeinta oli oppia itsekontrollia ajankäytön suhteen.

Ultimaagisesti vaikeinta on kuitenkin ollut selviytyä omien ajatusten kanssa. Jostain syystä mieli kulkee tässä työssä välillä melkoista vuoristorataa. Välillä kaikki tuntuu ylitsepääsemättömältä ja välillä olo on ihan voittaja. Se emmäpystytähän-olo on saanut kiinni muutaman kerran, mutta niistäkin alhoista on selvitty ja opittu ihmeitä.

Jos nyt kiteyttäisin viime vuoden johonkin havaintoon niin siihen, että mä pystyn mihin vain, ainakin toisella yrittämällä.

Aika hieno havainto itseanalyysiin kykenemättömältä.

Ja entäs se tuleva vuosi?

Koska inhoan selittelyä ja sitä, että tehdään parasta ja katsotaan mihin se riittää, niin haluan olla simppelisti parempi, kaikessa.

Haluan täydelliset tuotteet, loistavaa markkinointiosaamista ja lisää kontakteja. Haluan osata jakaa aikani paremmin kotona ja töissä. Haluan paremman itsekurin. Haluan silti ottaa myös aikaa itsellenikin joskus, ilman huonoa omaatuntoa.

Siinä sitä onkin. Riittävästi yhdelle vuodelle.