Verkkokauppaan

perjantai 1. tammikuuta 2016

Mekkotehtaan Inger, versio 2.


Sanoin jossain tuolla aiemmassa postauksessa, että koen rumat kankaat ompelullisina haasteina. Lähtökohtana kuitenkin kai yleensä on, että kankaiden suunnittelija on jotain kaunista ajatellut suunnitellessaan, eikö? En halua uskoa, että kukaan luovan työn tekijä vakavissaan loisi mitään rumaa, ainakaan jos on tarkoitus olla kaupallinen. Kauneus on toki siellä kuuluisassa silmässä, joillakin syvemmällä kuin toisilla.

Tästä päästäänkin sujuvasti taas yhteen kirpparilöytöön. Saanko esitellä: synapsikangas.


En todellakaan tiedä mitä tämä varsin viehättävä (krhm) tyyki yrittää katsojalleen sanoa, mutta minulle se totesi ihan selvästi, että kas tässä pikkupikku hermoimpulssi matkaa hermorataa pitkin pikkupikku synapsiin, kuuluu naps naps kun aivosähkö hyppää synapsista hermosoluun ja matkaa jatkuu taas, trallalaa.

Busy brains. Naps naps. Joo.

Vaikuttaisi siltä, että riepu raukka on maannut kellarissa siitä lähtien kun sen omistaja totesi, että jos tästä vaatteen tekee, saa todennäköisesti zombielauman kimppuunsa.



Näytin tänä aamuna kieltämättä vähän zombielta jättimäisine silmäpusseineni, mutta hilauduin silti erittäin harvinaisen auringonpaisteen innostamana ulos kameran kanssa kuvaamaan tätä uusinta Mekkotehtaan Inger-kaavalla tehtyä mekkoa. (Tässä on aika eri meininki kuin siinä aiemmin nähdyssä tyttökirjaleningissä, klik.)

Kaavaa oli luonnollisesti taas pakko muokata, koska aivokangas halusi pinkit napit selkään. Ei auttanut kuin totella. Tein takakappaleelle myös kaksi kolmen sentin muotolaskosta, koska kaava oli vyötäröltä tosi suuri. Kaventamisesta huolimatta tämän voi edelleen pukea pään yli nappeja avaamatta, joten hukkaan meni nekin napinlävet ja äherrys.. :D

Kiva tuli silti, tykkään. All this and brains.

Tunsin itseni myös asiaankuuluvan torveksi horjuessani märällä, möykkyisellä nurmella kaukolaukaisijan kanssa, jonka piipitystä en meinannut lintujen karjumiselta kuulla ollenkaan. Valtaosa kuvista oli luokkaa nymmääkaadun tai mitvit-ottaako-se-kuvaa-täh ja päälle tyhjäsilmäinen pöljötys. Katse alas nyt, varpaat sisään nyt.
Voiskai nää rievut henkarillakin kuvata :D.


(Tämä postaus on siirretty vanhasta blogistani. Julkaistu alunperin kesällä 2015.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Instagram

Tietoja minusta

Oma valokuva
Poutapukimo-verkkokaupan blogi. Suloisia lastenvaatteita, satunnaista ompelua.

Lukijat