Kesän lapset

Vastapainoksi tylsille ilmoille ja lannistavalle paperinpyörittelylle vähän suloista kesätunnelmaa.

Tyttöset kirmailivat kesällä ulkona Mekkotehtaan kaavojen mukaan tehdyissä koltuissaan, ja kirjan teemaa mukaillen ulos taluteltiin myös keppihevonen. Isomman tytön mekko on tehty vanhasta verhosta, pienemmän mekossa on vuorostaan yhdistelty tyynyliinaa ja pussilakanaa. Ihan lemppareita ovat molemmat. Harmittaa, kun tuo oranssi on käynyt jo pieneksi.

Lemmikit kukkivat ja tuomenkukatkin olivat vasta nupullaan. Pienimmäisen ulkoiluintoa laimensi tuomen alla väijynyt nokkonen, joka tuikkasi piikkinsä suoraan pikku polveen. Loppuaika kuluikin sitten polvea tuijotellessa.

Kesä <3

Kuka mun nimi on?

Uutta blogia aloitellessa on jotenkin hirvittävän vaikea päästä alkuun. On niin paljon kerrottavaa, mutta kaikkea ei voi kerralla sanoa. Pakko siis edetä pikkuhiljaa ja avata asioita sitä mukaa, kun ne eteen tulevat.

Ajatus kerrallaan.

Tässä äskettäin varaillessani pöytäpaikkoja joulumarkkinoille aloin miettiä käsityöläisyyden käsitettä. Varauslomakkeessa nimittäin kysyttiin, haluanko pöydän alkutuottajien vai käsityöläisten osastolta. Vaikea kysymys, koska olen kai vähän kumpaakin. Ja toisaalta en kumpikaan, en puhtaasti.

Materiaali, josta tuotemerkkini vaatteet tehdään, on kangas, jonka printin olen piirtänyt omin käsin. Olen siis alkutuottaja - vai olenko? Kangasta en tokikaan ole itse kutonut, vaan se on tehty suomalaisessa neulostehtaassa.

Tuotteitakaan en ole muutamaa poikkeusta lukuunottamatta ommellut itse, vaan ne tehdään alihankintana. Missä vaiheessa siis lakkaan olemasta käsityöläinen, ja mikä se seuraava nimike on?

Myyjä? Kauppias? Suunnittelija? Kaikki kovin ympäripyöreitä nimikkeitä. Tähän asti olen kysyttäessä vastannut olevani vaatetusalan yrittäjä, tai että omistan lastenvaatemerkin. Jälkimmäinen kuvailee toimintaani parhaiten, mutta se ei oikein käänny ammattinimikemuotoon. Lastenvaatemerkinomistaja? Juu. Ei.

Olen ollut yrittäjä vasta niin vähän aikaa, että on varmaan aivan loogistakin vielä hakea omaa paikkaansa nimikeviidakossa. Vaikuttaa myös vähän siltä, ettei tätä toimintaa voi millään edes mahduttaa yhden tittelin alle, varsinkin kun olen edellämainittujen lisäksi myös oman firmani tiedottaja, valokuvaaja ja graafikkokin, ainakin tiettyyn pisteeseen. Verkkokaupan onneksi tekee joku muu!

Palkkatyöläiselle ammatti-identiteetti annetaan ylhäältä. Yrittäjä joutuu sorvaamaan senkin itse. Mikä on kyllä oikeastaan - tarkemmin ajateltuna - juuri se syy, miksi tähän homman loppuviimein ryhtyikin. Mitenkään erityisen yksinkertaista se ei ole.

Tämmöisiä ajatuksia tämän sateisen perjantain alkuun. Kalenteri on pullollaan taskeja tällekin päivälle, joten taidanpa nyt hyökätä niiden kimppuun.

Hyvää viikonloppua!

Tervehdys, maan asukkaat

Heipä hei ystäväiset, minä olen Saara.

Olen vähän päälle kolmekymppinen kahden lapsen äiti. Rakastan kissoja, ompelemista ja kirjoittamista. 

Ompelemista rakastan niin paljon, että pelkän harrastuksen sijaan halusin siitä ammatin. Ammatti muuttui konkretiaksi kuluneen kesän aikana, kun päätin siirtyä sitku-ajattelusta nytku-meininkiin, ja perustin lastenvaatteita ja -kankaita valmistavan yrityksen.

Melko uskaliasta näinä aikoina, mutta joskus on vain uskallettava.

Astu laivaan, tästä alkaa jännittävä matka. Myrskyjä on varmasti luvassa, mutta enimmäkseen poutaa.



<a href="http://www.bloglovin.com/blog/14539167/?claim=m7746d3smqs">Follow my blog with Bloglovin</a>